Etupoli(sko)

Tsau !

Kelasin täs jonkinlaista Blogii rupee väsäileen. Lähinnä haluan kirjottaa tosta mun brenkun juomisesta, ku se viina maistuu vähä liikaakin. Oikeastaan tähän Blogin aloittamiseen liittyen haluan kiittää erityisesti yhtä tiettyä naispuolista henkilöä, joka sanoi tuossa iha muutamia päiviä sitte ”Sun pitää rauhottuu, iha ittes ja muideki takia”. Sit rupesin muistelee, et kesällä meni kortti hyllylle törkeä ratti 3.42Promillea puhallettuna..  sit siit jokunen tovi ni toi viina vaikutti jo ratkaisevasti mun perhe-elämään.. Rupesin skitsoo niin kovasti, et pienet sisarukset heräs, mutsii pelotti enemmän kuin laki sallii, se on ymmärrettävää – vaikka itse en muistakaan mitään.. Mut sitku poliisit tuli, riehuin lisää. Sain pamppua ja etälamautinta ja käsi- ja jalkaraudat – roudas mut sit boxereilla väkisin maijjaan ja Vantaan Tikkurilan poliisiputkaan.. Seuraavanapäivänä sieltä tullessani tajusin, et tälle Brenkun ilkeydelle pitää tehö jotain. Hain apua ja nyt oon päässy helsingin HUS:iin sisälle sellaseen erikoisjuttuun, missä katotaa et mikä ois paras mahdolline tapa irtautuu alkosta sen verra, et osaan käyttää sitä.

Oon niin maanperkeleen ylpee siitä, et menin ite apuun ja nyt mä itekki kelasin et tää päiväkirja on mulle jonkunlainen terapiaväline, saatte muut kelaa iha mitä vaan, mut tästä lähtien tänne aina välillä kirjottelen ja kattelen et miten mulla on menny, sit ku ohjelma loppuu ni voisin lukasta nää ja kattoo, että miten jo pelkkä teksti on muuttunu..

Toki kirjotan täällä muustakin, kuten sosiaalisen elämänmuutokista alkoholinmyötä, perhesuhteista, koulusta, työstä, sosiaalitoimesta ja muusta mahdollisesta vertaistuellisesta toiminnasta.

Toistaiseksi isoin kiitoksin sen erään naisen sanoin, mä jatkan taas. MOIMOI =)